Otsikko on tarkoituksella vähän provosoiva. Tietty kivaa tokoa on, ja ylipäätään kaikki yhdessä tekeminen on kivaa, mutta valitettasti kaikesta tekemisestä saa ilon tapettua varsin nopeasti negatiivisella palautteella ja nöyryyttämisellä.

Tämän päivän tokossa tuota ongelmaa ei sitten ollutkaan. Ryhmämme oli loppujen lopuksi minimaalinen (meidän lisäksi vain Hippi+Maiju) mikä mahdollisti tosi yksilöllisen opetuksen. Kouluttaja Riitta Jantunen-Korri oli aivan erityisen positiivinen ja löysi jokaisesta suorituksesta hyvää. Nemin keskittyminen ja työskentely sai kehuja ja emäntäkään ei kovin pahasti ryssinyt. Harjoiteltiin perusasentoa, seuraamista ja luoksetuloja sekä erikoisbonuksena - tai rosvosektorina ;) - ruutua. Nemi piti seuraamisessa kontaktin hyvin ja pikkuhiljaa myös seuraamispätkien pituutta voisi alkaa lisätä. Ainoa ongelma on oikeastaan pieni edistäminen, jonka Nemi kyllä pyrkii korjaamaan myös itse kunhan muistaa ja malttaa.

Luoksetulossa on tähän asti harjoiteltu PK-puolen tyyliin ensin eteentuloa ja siitä vasta sivulle siirtymistä, mutta koska PK-koiraa Nemistä tuskin tulee, kehoitti Riitta kokeilemaan myös suoraan sivulle tuloa. Se menikin huomattavasti näpsäkämmin, tosin vauhtia oli niin paljon, että vetäessään jarrut pohjaan Nemi meni vähän ohikin ennen kuin sai kiepsautettua itsensä perusasentoon. Järki ja vauhti eivät asu samassa päässä.

Ruutuun menemistä kokeiltiin ensin kosketuslevyllä ja sitten lelupalkalla. Lelulla meni paremmin ja saatiin pari hyvää toistoa, minkä jälkeen tämä uusi liike sai jäädä hautumaan. Pitää itsekin vähän funtsia että mikä on meille paras tapa treenata, mutta ruudun kanssa ei tosiaan ole mikään hoppu.

Päivän tärkein oppi ainakin minulle oli saada omat hoksottimet hereille ja miettimään tokoliikkeitä ihan mahdollisina, kivoina asioina. Oli kiva treenata Nemin kanssa ilman agilityn aiheuttamaa ylikuumenemista ja tosi mielenkiintoista kuulla vieraan ihmisen arvioita omasta koirasta. Plussaa myös siitä että Nemi oli liinassa vain ensimmäisen harjoituksen minkä jälkeen pystyin pitämään sen irti ilman huolta horisonttiin kiitävästä pienestä pisteestä. Muutaman kerran Nemi sinkoili lelun kanssa ympäri kenttää, mutta tuli aina takaisin ja kun Riittakin oli sitä mieltä, että kyllähän koira saa vähän tuulettaa niin relasin itsekin. 

Ensi kerralla eli jo ylihuomenna harjoitellaan jättäviä liikkeitä ja vähän jänskää että mitenköhän se sujuu kun ei olla kovin paljon edes kokeiltu, mutta nytpä sitten kokeillaan. En jaksa uskoa että tulisin itkien kotiin torstainakaan :)