Jaa-a, mitä se voi emäntä sanoa muuta kuin HUPS, koko lomana en kirjoittanut sanaakaan ja nyt sitten töissäkin on oltu jo useampi viikko eikä vieläkään pihaustakaan! Tuli jo sanomista ja se on paljon se

Mitäs Nemin kesään siis kuului.. No, kuten tuo edellinen postaus jo kertoo: mökkeilyä. Nemi viihtyy Haminan mökillä hienosti eikä sen mieleenkään tule häippäistä pihapiiristä mihinkään.. ai niin paitsi kerran. Pojat lähti hakemaan vettä kaivolta (noin kilsan matka, menivät autolla siis) ja emäntä rupesi kokoamaan Nemin ilta-ateriaa. Kävin pakastimesta hakemassa lihaa, tulin takaisin ja hupskeikkaa, ei koiraa missään. Mietin että Nemi on saattanut lähteä katsomaan mihin isäntä lähti ja koiraa huudellen lähdin mökkipolkua ylöspäin. Parkkipaikan lähestyessä aloin huolestua kun neitoa ei kuulu, ei näy. Kun minä ja poikien auto saavuimme parkkiin samaan aikaan, olin jo lievästi hysteerinen. "Nyt se on mennyt tielle ja jää auton alle ja KUOLEE!!!" No jaa, etuovi aukesi ja ensimmäisenä ulos loikkasi kukas muukaan kuin hyvin tyytyväisen oloinen Nemmu. "Kato mutsi, mä toin nää takas!" No sepä hienoa. Oli kuulemma pojat hieraisseet silmiän kuin parin sadan metrin päässä tien oikeassa laidassa vastaan jolkottaa perin tutunoloinen koira. Auto pysähtyy, koira pysähtyy. Lopulta Juhani avasi oven ja kysyi että kelpaisiko neidille kyyti. Kelpasihan se.. Onneksi oli oma auto joka tuli vastaan ekana..

Treenien osalta ollaan harrastettu kotitokoa, kotiagilitya ja koti-kaikkea-muutakin. Treenit ovat olleet tauolla, paitsi vesikoira-agi mutta sinne ei ehditty montaa kertaa muista menoista johtuen. Takaakierto, tuo ilkeä vihulainen, on mielestäni nyt kesytetty ja Nemi kiertää hyvin innokkaasti asioita. Ongelmaksi muodostui treeneissä se, että kun pyysin kiertämään, Nemi kiersi. Koko esteen. Muutaman ympärijuoksun jälkeen sain sen onneksi hiffaamaan, että kiertää tarvitsee  vain se eka tolppa, sitten saa hypätä takaisin.

Toinen agitreenauksen kohde on ollut kepit. Innostuin interwebin ihmeellisessä maailmassa 2x2 tekniikasta keppien opetuksessa (harmillisesti vasta viikkoa ennen töiden alkua tosin) ja kun sattui niin että oleiltiin kesällä paljon Espoossa, missä käytössämme on oma piha ja kun vielä sain Maijulta lainaksi keppisetin (kiitos!!!)  niin olemme harjoitelleet jonkun verran sitä. Tekniikan kanssa luvataan koiran oppivan itsenäisen pujottelun 12 treenipäivän aikana, mutta täytyy sanoa että minun ohjaajankykyni eivät ihan siihen riitä.. nyt ollaan treenattu yhdeksänä päivänä määrien vaihdellessa, mutta toistaiseksi menee vasta neljä keppiä melkein suorassa linjassa. Mutta ne neljä ovat onneksi kriittisimmät ja olen ymmärtänyt, että kun ne ovat hanskassa, ei keppien lisäys ole aivan yhtä hidasta. Toivotaan! Pistin Juhanin ottamaan videotakin tuossa pari päivää sitten, mutta tietoteknisistä ongelmista johtuen pääsen lisäämään sen vasta myöhemmin.

Kolmas agijuttu on kontaktit. Ollaan trenattu 2 on, 2 off-tekniikalla alastulokontaktia käskysanalla ALAS. Portaat, terassinreunat yms ovat olleet kovassa käytössä kunnes viime lauantaina innostuin ja rakensin pikkuisen, kokoontaittuvan A-esteen. Se on megahieno, odottakaas kun saan kuvan lisättyä. (tietotekniset ongelmat, edelleen..) Se mahtuu kivasti tuohon olkkarin lattialle ja on sitä tässä jonkun verran hinkattukin jo.. Ongelmana on se, että kyllä se kotona meneekin, mutta tiedän että agikentällä Nemistä kuoriutuu taas kiljuva peto, joka EI HALUA pysähtyä. Missään. Huoh

Terveyttä sitten. Viralliset lonkka- ja kyynärkuvat otettiin, A/A ja 0/0. Silmät myös ok. Sitten oli tälläinen pikkujuttu kuin Nemin valtava.. hmm.. perä. Tai siis, jo kesäkuun alusta multa on kyselty että mikä tolla koiralla on ku se näyttää siltä et sillä olis pallit. Siinä sitten korvat punaisena selität, että ei, sillä ei ole juoksu, eikä se ole sairas. Juoksua odoteltiin siis vasta loppusyksylle, loka-marraskuulle. Mutta sitten kun ajoin turkin uudestaan lyhyeksi elokuun alussa heräsin itsekin huomaamaan, että voihan nenä, se oikeasti ON aika valtava. Kokeneiden koiraihmisten konsultaatioiden jälkeen päädyin kiikuttamaan neidon gynelle tulehdusten poissulkemiseksi. "No on se kyllä tosi iso" oli eläinlääkärin asiantunteva kommentti. Jep, tiedetään. Mitään tulehdukseen viittaavaa ei ollut ja koska nuorella koiralla juoksuväli voi vaihdella, päätettiin vielä seurata tilannetta. "Jos se tosta vielä kasvaa eikä juoksuja näy niin ota uudestaan yhteyttä" oli evästyksemme kotiinlähtiessä. Onneksi viikko tästä ne juoksut sitten vihdoin alkoivat ja toive römpsän mahdollisesta pienenemisestä on taas elossa.

Mitäs vielä.. no eipä vielä mitään, mutta ehkä lähitulevaisuudessa paljonkin..