Hohhoi, ei siinä kauaa mennyt ennen kuin kirjoitustahti laski. Emännän selittelynä on, kuten niin tavallista, työperäinen stressireaktio, joka on estänyt kaiken ylimääräisen keskittymistä vaativan.

Ylimääräistä eivät kuitenkaan ole oleet treenit, joita on sitten edellisen päivityksen ollut kaksi Riitta Jantunen-Korrin tokokoulutusta sekä yksi Hakkilan ja yksi Kelkkapuiston agilitysessio.

Tokosta ensin.. eli viime tiistaina treenailtiin uusina juttuina tunnistusnoudon alkeita siten että omaa kapula piilotettiin nurtsiin ja koira etsi. Sanoin ensin että tää ei kyllä etsi, ei sitä kiinnosta (yleensä keppiä heittäessä kiinnostus katoaa heti jos keppi katoaa näkyvistä) mutta suureksi yllätyksekseni Nemin nenä suorastaan puuskutti kun se haistellen etsi kapulaa. Hieno tyttö! Nyt täytyy jatkaa kapulan piilotusta ja pikkuhiljaa sitten tuoda peliin "väärien" kapuloiden kasa, aluksi kauas ja siitä sitten lähestyen.

Sitten harjoiteltiin noutoa. Vauhtinoutona toimi aika kivasti, Nemi hokasi että kun tuo kapulan kiireen vilkkaa takaisin saa paaaljon paremman lelun suoraan mutsilta. Tosin sitä noutokapulaa ei tietenkään tuotu käteen tai edes kurottautumisetäisyydelle vaan sylkäistiin suusta yli metrin päässä. (Nyt kuluneen viikon aikana oon naksuttamalla yrittänyt saada Nemin nostamaan kapulan lattialta mutta ei nosta ei. Tökkii kuonolla, tassulla, kahdella tassulla, kuonolla... mutta ei nosta. Kädestä ottaa hetkeksi suuhun mutta tiputtaa kun päästän irti. Vinkkejä?)

Mitäs vielä.. Paikkamakuuta ringissä häiriötreeninä. Meni hyvin.

Torstain Riitta-tokossa kertailtiin jo kokeiltuja juttuja, ruutua, estehyppyä.. Ja ekstrana ohjatun noudon alkeita namialustalla - en tiedä edetäänkö ikinä niin pitkälle että päästäis koko liike harjoittelemaan mutta oikea-vasen käsky ei varmaan menee hukkaan :)

Sitten agilityt. Keskiviikon vesikoiraryhmässä kävi kato niin ohjaajissa kuin koirakoissakin, joten muutamaa tuntia ennen vuoron alkua tajusin olevani menossa paikalle yksin. Ei siinä mitään mutta seurassa on mukavampaa, joten soitin Marialle joka ehtikin meidän mukaan Caban ja Nemin poikaystävän (wink, wink) Mokon kanssa. Olin ajatellut tehdä lähinnä takaakiertoa ja keppien sisäänmenokulmia mutta jotenkin se lipsahti kontaktien treenaamiseen, mikä olikin hyvä koska Nemi oli aika lunki ja se jaksoi keskittyä ja malttaa mielensä. Jopa keinu meni hyvin, autan enää vähän kädellä alastulossa. Putkiongelmakin tuntui menneen talven lumila ja Nemi haki hyvin putken suun. Kiitos Maria ja pojat seurasta!

Eilen oltiin I-HAH:n treeneissä ja Nemi tuntui olevan suht hyvin kuulolla. Se kuumuu Kelkkapuistossa ihan eri tavalla kuin Hakkilassa ja tehtiin taas vaan yksi tai korkeintaan muutama toisto ennen kuin otin sen sivuun rauhoittumaan, onneksi oli vain kolme koirakkoa paikalla. Ensin tehtiin okseria eteenlähetyksenä namialustan kanssa (Nemin ensiyritys okserilla, toim huom) ja ekalla hypyllä Nemi rysäytti suoraan rimojen päälle ja laskeutui mahalleen. Mä pelästyin ihan kauheasti mutta Nemi ei ollut moksiskaan, ja seuraavalla kerralla hyppäsi varmaan metrin liian aikaisin mutta pääsi yli. Kolmas kerta toden sanoi ja hypystä tuli suunnilleen oikein mitoitettu.. Harjoittelu keskimäärin auttaa. Radalla huomasin että takaakierto tökkii edelleen, Nemi muuttui hysteeriseksi kun vaadin asiaa jota se ei osaa ja sainkin sitten sen etuhammaskuvion vasempaan peukalooni verijälkien kanssa.. Turha varmaan sanoakaan mutta se rata loppui siihen. Mutta kokonaisuutena sujui hyvin, ja toinen ohjaaja kehui että hänen mielestään ollaan kehitytty paljon jo näinä muutamana kertana kun ollaan I-HAH:in treeneissä käyty. Nyt onkin enää yksi maanantai ennen kesätaukoa, tavallaan harmi mutta luulen ettei se loma pahaa tee, etenkin kun Hakkilan keskiviikon vuoro pyörii edelleen.

Oli tarkoitus kirjoittaa vielä meidän pienestä ulkoiluongelmasta mutta futis näyttää olevan jo käynnissä, joten palaan asiaan. Pitäähän se nyt nähdä kun Pohjois-Korea voittaa Brasilian :)