Kuten kirjoitin, Nemin suhtautuminen pikkusiskoonsa oli alkuun kaikkea paitsi sisarellista. Enemmänkin Nemiä näytti ällöttävän ilma Mökön ympärilläkin, tai siis silloin jos se suvaisi edes huomata pienen inhotuksen läsnäoloa. Sitten pikkuhiljaa Nemi alkoi kiinnostua tulokkaasta, se haisteli Mököä, mutta vain kaukaa ja vain silloin jos Mökö varmasti teki jotain muuta eikä katsonut kohti. Mökö puolestaan tuntui ymmärtävän, että on kaikille osapuolille helpompaa jos ei edes yritä tutustua tuohon isoon mustaan mörrikkään.

Lopulta Nemi tuli siihen tulokseen, että koira se on, leikitään sitten. Muutaman Mökön pelästyneeseen kiljaisuun päättynyt rynnistys sai tilanteen takaisin asemasotaan, ja tyydyttiin katselemaan kaukaa, puolin ja toisin. Lopulta, kun kolmantena iltana pakkasimme laukut ja suunnistimme isälleni yökylään, tapahtui lopullinen lähentyminen painimatsin merkeissä. Videomateriaalin otto on toisesta sessiosta, jonka aluksi likat saivat jo matot rullalle ja parketti raikaa kynsien ja luiden ryskeestä... Mainittakoon vielä, että tämän jälkeen vanhempi yksilö lähti hieman jäähdyttelemään ulos kun otteet alkoivat muistuttaa vapaapainia body slammeineen ja lukotuksineen. Ei niin, että pikkuinen olisi tilanteesta kärsinyt, se päinvastoin yritti silmät kiiluen haukata vielä vähän mustaa turkkia suuhunsa, kun poistuimme lenkille Nemin kanssa...

Video siis kännykällä kuvattu pimeähkössä olohuoneessa, mutta kunhan fiilis välittyy