Apua, kaksi viikkoa edellisestä päivityksestä ja tuntuu et NIIIIN paljon on tapahtunut ettei kaikkea millään pysty tänne raportoimaan.. ja sitten tulee voimattomuus; en edes yritä! No, nyt yritän pääkohtia raportoida, lyhyesti ja ytimekkäästi.

Ensinnäkin, 4.-5.9. saatiin peruutuspaikka Janita Leinosen agileirille Turkuun ja opittiin valtavasti. Lähinnä teoriatasolla, koska käytännössä ohjaajan puupökkelöjalat eivät vaan millään pysty toimimaan synkrossa lopun kropan kanssa, ja solmuhan siitä tulee... Mutta tuli sellaisia valaistumisen hetkiä, joilla varmasti selvitetään monta epätoivon hetkeä tulevan talven aikana. Nemi sai myös paljon kehuja, se on oikeasti magee koira, jolla on paljon draivia! Kunhan hihnanjatke saisi siitä draivista vähän lainaksi ;)

Sitten on käyty niin agilitytreeneissä kuin tokoilemassa kuin metsäilemässäkin.. Mutta toistaiseksi lyhyen agilityuramme kohokohta koettiin viime lauantaina, kun kaikkia suunnitelmiani rikkoen uskaltauduin starttaamaan Ojangossa Tehis Cupin osakilpailussa mölliradalla. Lähdin alunalkaen Maijun kuski/kisayleisö/roudariksi maskottini Nemi Montoyan kanssa, mutta minirataa katsoessa vanha kilpailuhenki nosteli päätään. "Ei toi rata nyt NIIN pahalta näytä, kyl me treeneissä on pahempia vedetty..." mutisi piru olkapäälläni, mutta järki sanoi, että istut alas vaan. Kumisaappaissa, ilman koiran rokotustodistusta tai euroakaan käteistä rahaa ei edes voi kisata, saatika sitten koiralla joka pahimmillaan karkaa kentällä tai käy haukkumassa tuomarin pystyyn. Kilpailuhengen kätyrinä toimi ensin Maiju ja sitten Anna, jolta irtosi lainaan numeroa liian pienet lenkkarit, rahaa ja lupaus että tuskin ne niitä rokotuslappuja edes tsekkaavat.. No, ei muuta ku kengät jalkaan, numerolappu rintaan ja menoksi. Tuomaria varoitin, että jos tää tulee räksymään niin älä oo huomaavinas, oli oikein mukava mies joka lupasi olla lunkina kunhan ei käy käteen kiinni :)

Mutta ei Nemi räksynyt eikä karannut! Se oli suorastaan skarppi, ja veti täysiä minne ohjasin. Puomin kontaktin loikkasi yli ja karjaisin takaisin, mistä siis yhteensä 15 ratavirhettä (5 kontaktivirheestä ja 10 uudelleensuorittamisesta, mistä siis oikeissa kisoissa tulisi HYL) ja loppusuoralla irtoaminen oli olematonta aiheuttaen yhden kiellon. Lopputulos 20 ratavirhettä ja aika 2,2s alle ihanneajan, sijoitus 8./11. Olen tosi tyytyväinen, että uskallettiin!

Loppuun pari kuvaa, joista saan kiittää Anna Kokkoa. Loput Annan kuvat täällä .

Tää eka on hauska, Nemin häntä näkyy putkesta ja mulla on jo KIIRE :)

Sitten helpon radan vaikein käännös (meille siis kaikista vaikeinta taisi olla piiiitkä loppusuora...)

 

Puomilta, jarrutussuhinat ei toimi ja alastulolta Nemi siis loikkaa komeasti yli.

Ja vielä loppusuoralta yksi loikka:

 

Seuraava Tehis Cupin osakilpailu on torstaina, sinne sitten uudestaan!