Nyt alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että homma alkaa selkenemään. Mökön luonteesta alkaa pikkuhiljaa paljastua "mökömäisyyksiä", jotka tekevät siitä ihan oman persoonansa ja samalla saavat sen tuntumaan enemmän Omalta Koiralta. Toki Nemi ja sen "nemimäisyys" on vielä paljon tutumpaa ja sitä lukee kuin avointa kirjaa Mököön verrattuna, mutta Mököhän on meillä ollutkin vasta pari päivää. Meillä on paljon aikaa tutustua.

Toistaiseksi ollaan tehty seuraavia juttuja:

-Mökö on harjoitellut "yksinoloa" Nemin kanssa sekä ihan ypöyksin. Hienosti on mennyt, oven takaa kuunnellen Mökön ääntä ei ole kuulunut ja aina ovelle vastaan on tassuttanut väsynyt ja haukotteleva pentu. Se mikä vähän huolestuttaa on, että vaikka Mökön ääntä ei ole kuulunut niin Nemin on... Se ei ole ikinä metelöinyt yksinollessaan, mutta ilmeisesti nyt on sen tottuma rutiini särkynyt. Lähtiessämme emme olekaan työpäivää poissa vaan lyhyempiä aikoja, ja kun Mökö vielä pääsee usein pissalle ja Nemi jää yksin sisään, sitä hermostuttaa ja se haukkuu alaoven äänelle. Kun tulin Mökön kanssa takaisin bussi/metro -reissultamme (siitä lisää myöhemmin), kuulin avoimen kylpyhuoneenikkunan kautta haukun ulos asti. Silloin - onneksi - naapurissa oli kylässä yksi snautseri, joka aina käydessään haukkuu rapussa juuri ovemme ulkopuolella. Ilmeisesti Nemi haukkui sille, koska kuulin sisäänpäästyäni snautserin haukun naapurista. Onneksi se ei asu tuossa vakituisesti!

- Lisäksi Mökö on tosiaan saanut lisää sosiaalistajavieraita ja Lauran ja Tinkan kanssa lähdimme bussilla ensin Herttoniemeen ja siitä vielä metrolla Kamppiin ja samaa reittiä takaisin. Aluksi Mököä vähän jännitti, mutta parin pysäkinvälin jälkeen se ahmi Lauran kananameja kuin vanha tekijä. Takaisintulomatkalla se simahti syliini eikä herännyt edes silloin, kun vaihdettiin metrosta bussiin. Hieno pieni kaupunkilaiskoira!

-Eilenillalla saatiin illallisvieraita, joilla oli mukanaan kaksi ihanaa cavaliertyttöä, Luna ja Meea. Aluksi Mökö vähän ujosteli, mutta illan edetessä rieha iski päälle ja Meea katsoi parhaimmaksi pysytellä sohvalla  pienen piraijan louskutellessa naskalihampaisia leukojaan lattiatasossa. Lunan kanssa hyvä painimatsi oli jo lähellä, mutta rohkeus petti viime hetkellä. Ensi kerralla sitten!

-Tänään päästiin sitten itse asiaan: agilitytreeneihin! Nemillä oli siis talvikauden toiset treenit Purinalla, teemana eteenlähetys. Sitä ollaan treenattu jonkun verran, mutta paljon on tehtävää vielä.. Irtoaminen on meille hankalaa, mutta koutsi sanoi myös, että sitten kun se oppii irtoamaan, se on NIIN nopea, että esim. kontaktien täytyy olla valtavan varmat, koska en tule ehtimään paikalle varmistelemaan. Mökö sai leikkitädikseen Mokon & Caban Marian, ja luonnollisesti valloitti hänet sen siliän tien, eikös näin? Aika kului paikkoja tutkaillen (Mökö mm. käveli muina pentuina ristikkojalkarallin päällä useaan kertaan!) ja nameja syöden. Lopulta tuli vähän kylmä, mutta onneksi syli oli lähellä. Treenien päätteeksi mentiin vielä Caban ja Mokon kanssa vähän nurmelle kirmaamaan, pojat olivat kovin ihastuneita kumpaankin tyttöön. Mökö väsähti kovin ja pääsi loppureissuksi emännän takin sisään pussieläimeksi nukkumaan. Käy se niinkin.

-Laitetaan tämä nyt vielä erikseen, vaikka oikeastaan liittyy ylläolevaan agilityreissuun. Olin ajatellut totuttaa Mökön autoilemaan suoraan takana Nemin kanssa, mutta kohtalo sanoi toisin. Joku herrasmies katsoi parhaaksi karauttaa oman ajokkinsa Juhanin takapuskuriin, ja nyt takaluukku on vääntynyt eikä mene kiinni. Siirryimme käyttämään vara-autoa ilman koiranmentävää takaluukkua ja nyt tytöt matkustivat siten, että Nemi on pelkääjän paikalla jalkatilassa ja Mökö etupenkillä turvavöissä. Odotin pientä kapinaa tai edes jotain, mutta Mökö vinkaisi kerran, sitten laski päänsä penkkiin ja nukkui koko matkan molempiin suuntiin sikeästi. Hienoa.

Lisää valokuvia on myös otettu, taidan tehdä niistä oman postauksensa, kun eivät ole ihan vielä käsitelty hovikuvaajamme toiveiden mukaisiksi.