Kuluneella viikolla aloitettiin taas treenaaminen juoksun jälkeen. Maanantaina en vielä uskaltautunut  seuran agilitytreeneihin mutta tiistaina otettiin suunta Kallioon ja vesikoiratokoilemaan. Paikalla oli Hippi, kaksi sen pentua (Tonto ja Tinka) sekä Pinta-tyttö. Nemi oli aika kivasti kuulolla. Treenattiin siten, että Nemillä oli valjaat ja 5m liina niissä kiinni, koska tuollaisella vilkkaalla paikalla, aivan ruuhkaisen Hämeentien vieressä en vaan luota Nemiin 100 prosenttisesti. Tehtiin luoksepäästävyyttä, paikkamakuuta ja luoksetuloa ryhmässä, jättäviä liikkeitä (maahan ja seisomaan seuraamisesta) sekä pikkuisen ruutua.

Luoksepäästävyydessä en ole vielä edennyt siihen, että "tuomari" koskisi Nemiin, vaan toistaiseksi tehdään niin, että perusasennossa "tuomari" tulee kättelemään minua ja kääntyy samantien pois. Haluan, ettei Nemi nosta takapuoltaan maasta ja siksi on edetty hitaasti.. Tähänkin asti oli yllättävän hankala päästä, joten en halua pilata hyvää alkua hätiköimällä.

Paikkamakuu ja luoksetulo menivät hyvin. Paikkamakuussa Nemi ei ole muistaakseni vielä ikinä noussut ilman lupaa, toivottavasti ei nousekaan. Luoksetulo tehdään suoraan perusasentoon, se menee pienellä käsiavulla ihan hyvin.

Liikkeestä maahan on harjoiteltu jonkin verran ja se menee päivästä riippuen hyvin tai huonosti. Tällä kertaa Nemi oli toooosi hidas, mutta meni kuitenkin. Pitäisi ottaa varmaan ensi kerralla koettaa taas palkata taakse pallolla. Liikkeestä seisomista ei ole edes harjoiteltu, mutta päätin kokeilla mitä tapahtuu käskyllä "odota". Se toimi yllättävän hyvin, Nemi jämähti niille sijoilleen hienosti. Käsiapu taisi olla mukana, täytyy kitkeä sekin pois.

Ruudussa minä mokasin. Tehtiin niinkuin R. Jantunen-Korri opetti, eli viedään lelu ruutuun ja lähetetään koira perään. Sen jälkeen näytettiin paikka, lähetettiin koira ja palkattiin heittämällä lelu perään kun oli oikeassa kohdassa. Tähän asti meni hyvin, mutta sitten onnistuin sotkemaan liinan jalkani ympärille ja Nemin lähtiessä innoissaan ruutuun, liina kiskaisi sen pysähtymään. Yritin sen jälkeen uudestaan ihan läheltä, mutta Nemi oli kovin epäilevä eikä oikein halunnut enää mennä. Lopulta sain sen innostettua menemään ja kehuin kovasti.. Toivotaan, että ensi kertaan mennessä liinan nyppäisy on unohtunut.

Keskiviikkona oli sitten vesikoira-agilityn vuoro (ei me siis mitään roturasisteja olla, kaikissa ryhmissä pelkkiä perroja vielä..)  ja sekä emäntä että Nemi puhkuivat intoa. Treeni menikin yllättävän hyvin, Nemi oli aika kivasti hanskassa ja vauhtia riitti, mutta silti hallittavissa. Rengas menee osana rataa jos en itse ohjaa Nemiä "väärään" rakoon, ja kesällä harjoitellut kontaktit alkavat pikkuhiljaa luonnistua. Lopuksi kokeiltiin myös jaakotusta, mikä ei sujunut ainakaan vielä, mutta ehkä sitten joskus..

Näin tällä viikolla :)