Nemin & Mökön elämä

Joo-o, aikaa on mennyt 8 kuukautta edellisestä päivityksestä . Kun laskee Mökön iän (10,5kk), voi aika tarkkaan arvata, miksi päivityksiä ei ole tullut. En väitä että kaikki aika menee kahden koiran kanssa puuhaamiseen, mutta sellaiset aivan ylimäääräiset vapaahetket ovat jotenkin kuluneet mieluummin koirien kanssa puuhatessa kuin niistä kirjoittaessa 

Nyt päätin palata sorvin ääreen osittain siksi, että olemme vihdoin päässeet Nemin kanssa starttaamaan kisauramme, ja tänne on mukavampi laittaa kisavideot kuin mihinkään sosiaaliseen mediaan. Täällä niitä katsovat ne, joita kiinnostaa ja joista "koiraihminen" ei ole haukkumanimi. Lisäksi haluan päivittää treenejä ja valokuvia, niitä on kuitenkin jälkeenpäin kiva lueskella.

Alkuvuoden aikana olen päässyt osallistumaan moniin erittäin hyviin koulutuksiin, siitä kiitos järjestäjille! Jaakko Suoknuutin, Sanna Kobylinin, Elina Jänesniemen ja Elina Teivaisen kulutukset ovat kaikki olleet erilaisia, mutta kaikki hyödyllisiä. Olin jo pitempään miettinyt kontaktien uudelleenopettamista Nemille, ja talven aikana tilanne akutisoitui kun Nemi ryhtyi loikkimaan pahimmillaan puomin päältä alas. Sannan koulutuksessa opin metodin, jota noudattamalla ryhdyimme keskiviikkolaisten kanssa harjoittelemaan pysähtyviä 2 on, 2 off -kontakteja. Muutamassa kuukaudessa homma eteni, mutta sitten tuli umpikuja. Nemi osasi oikean paikan, mutta vapautui vähän miten sattuu eikä kestänyt häiriötä. Elinan koulutusviikonlopussa päätin käyttää koko treeniaikamme kontakteihin, ja se kannatti. 30-asteen lämpötilassa juoksin puomia edestakaisin, mutta lopulta Nemi meni kovaa koko puomin, pysähtyi käskystä oikeaan paikkaan ja pysyi siinä pallon lentäessä ja minun juostessa ohi ja lopulta vapautui käskystä. Ja aikaa meni yhteensä 40 minuuttia. Money well spent.

Kontaktien treenaus jatkui ja kun ne lopulta saatiin kisavalmiiksi, aloitimme kisauramme Porvoon 1-luokkien kisoissa 30.6. Tuloksena kaksi hyllyä, mutta hyvät rada ja hieno fiilis. Agiradalla hylly tuli kun takaaleikkaus valui liian lähelle, Nemi kääntyi väärään suuntaan, tiputti riman ja hyppäsi saman esteen takaisin. Videota tässä: 

Hyppiksellä hylly tuli, kun Nemi tuli renkaan väärin ja irtosi pussiin ennen kuin ehdin pysäyttää. Loppuradalla päätin ottaa riskin ja kokeilin takaaleikkausta putkeen, ei onnistunut, mutta olisi ollut hieno jos olisi toiminut  Video:

Maanantaina 4.7. kokeiltiin vielä HAU Openissa ykkösten rataa. Siellä heti kolmas rima tippui kun otin Nemin liian läheltä vastaan ja yritin kääntää sitä käytännössä riman päällä. Kepeille asti sujui hyvin, siinä tuomari oli edeltävän hypyn kanssa linjassa ja aika lähellä => Nemi sai hepulin ja kävi räkyttämässä. Omat pasmat meni sekaisin ja yritin paniikissa työntää Nemiä parin kiellon verran kepeille ennen kun ymmärsin ottaa askeleen taaksepäin ja oikeasti lähettää sen pujottelemaan. Loppuradalla tippui vielä yksi rima ja ennen viimeistä estettä olisi voinut antaa hylkäävän kiellon, mutta maaliin päästiin. Tiukan ihanneajan takia aikavirhettäkin tuli n. 4s. keppien sähläyksen takia. Video tästäkin:

Nyt Nemi on kesä- ja sairaslomalla tähystyksellä tehdyn sterilaation jälkeen. Mökö on treenannut I-HAH:in penturyhmässä ja alkeita opeteltu kovasti. Hieno pieni agikoira sieltäkin tulossa, hurjan nopea ja innokas. Täytyy ottaa videota joku kerta sieltäkin, että näkee itsekin miltä Möksän meno näyttää. Ekat juoksut on olleet jo ja ainakin minun silmään näyttää vielä mediltä. Kaikki sormet ristiin!

Eiköhän siinä ollut tarpeeksi tavaraa ekalle kerralle pitkään aikaan, toivottavasti seuraava teksti tulee ennen ensi kevättä 

Palataan hieman ajassa taaksepäin, luvassa siis kuvasatoa Halloween-viikonlopulta. Pakkasimme auton (isäni auton, kun oma oli taas vaihteeksi pajalla..) ja suuntasimme Punkalaitumelle kummitätini ja -setäni luo maaseutumatkailemaan. Taka-ajatuksena oli tutustuttaa Mökö mahdollisimman pian tulevaa hoitopaikkaansa, koska yleensä pitempien reissujemme ajan koiramme viettävät  lomaa Punkiksella.

Tätini yksivuotias Peppi-cavalieri oli aluksi vähän H. Moilasena, kun Mökö osoitti oppineensa suhteellisen rajun leikkitavan Nemiltä. Ilmeisesti terävät pentunaskalit osuivat kipeästi Pepin nahkaan, koska alun lyhyen leikkihetken jälkeen Peppi päätyi juoksemaan Mököä karkuun häntä koipien välissä. Pian Peppi keksi, että Mökö kunnioittaa ääntä, ja silloin alkoikin kimeä haukunta. Onneksi jo seuraavana päivänä meteli vaimeni ja lopulta leikit sujuivat suhteellisen rauhallisesti kaikkien kolmen osalta.

Perjantaille sattui upea syysilma ja käytiinkin tuulettamassa koiria viereisellä, sopivasti pehmenneellä sänkipellolla. Etenkin Nemi oli elementissään jahdatessaan tennispalloa äänen nopeudella pitkin kenttää, mutta myös Peppi ja Pöksy pysyivät hyvin mukana. Mökö peri Pepin viimevuotisen fleece-liivin ja tein sille itseasiassa uuden, samanmallisen mutta isomman odottamaan kasvuspurttia.

Lauantai-aamuna lähdettiin ajoissa siten, että Nemi ehti agitreeneihin harjoittelemaan keppikulmia. Ihan hyvin meni, mutta en ymmärrä, mistä se energian määrä tuli taas.. Luulin, että maaseutuloma olisi edes vähän väsyttänyt?! No, onneksi jaksaa..

Tässä pari kuvaa viikonlopulta, kuvien alla linkki kansioon, jossa loput kuvat.

Emäntämme Peppi tassut ristissä

Pöksy punoo juonia Pepin pään menoksi

Nemi ei vaivaudu punomaan, vaan pilkkimään

Vauhdin hurmaa seuraavana päivänä

Lenkin jälkeen väsytti kaikkia. Ensin pikku mulkosilmä..

..sitten vielä pienempi moniväritassu (ainoa minun ottamani kuva, jes!)

"Tää nukkuis nyt, vie se kamera POIS!"

Lisää kuvia täällä.

Apua, kun jo kommenteissa, feispuukissa ja puhelimitse painostetaan päivittämään useamman ihmisen voimin Kunhan Juhani saa kuvat koneelle, tulee kuvia mutta nyt siis raporttia tähän mennessä tapahtuneesta:

Mökö on käynyt katsomassa Nemin agitreenejä jo useasti, mutta nyt se on aloittanut myös pentukoulun ja käynyt siellä itseasiassa jo kahdesti. Naksutinkoulutukseen perustuva kurssi on alkanut hyvin, Pöksy on skarppi ja keskittyy hienosti mun kanssa tekemiseen. Toistaiseksi on harjoiteltu katsekontaktia, istumista, hihnassa kulkemista, vieraan ihmisen käsittelyä ja hampaiden katsomista sekä erilaisten häiriöiden rauhassa katsomista. Ainoastaan sauvakävelijä aiheutti pienoista ujostelua, joka helpotti kun pelottava sauvakävelijätäti lopetti kopsuttelun hetkeksi ja tuli juttelemaan lähelle. Tunnin lopuksi on pieni leikkihetki, ja siinä Mökö on itseasiassa ollut yllättävän jäässä. Meidän leikkikaveriksi osui samanikäinen aussipaimenpoika, ja Mökö oli sitä mieltä ettei olisi tarvinnut osua. Häntä koipien välissä Mökö pakeni mun selän taakse eikä suostunut kuin hieman haistamaan kaveria. Nemin kanssa liikkuessaan Mökö on vieraidenkin koirien kanssa rohkeampi, täytyy viedä sitä tapaamaan koiria enemmän ihan yksin.

Nemin kanssa leikit sujuvat hienosti. Nyt on löytynyt yhteiset vetoleikit, ja lähes mitä tahansa voi vetää. Puruluun palaa, tennispalloa tai jopa tarkoitukseen sopivia köysileluja. Muuten nyt parin viikon jälkeen huomaa, että Nemin osalta "kuherruskuukausi" alkaa olla lopussa eikä Nemi anna ihan niin paljon enää periksi. Omia leluja, ruokakuppia ja siankorvia puolustetaan, kun vielä viikko sitten Mökö sai Nemiltä ihan mitä halusi pelkästään ottamalla. Mielestäni ihan hyvä muutos.

Nemin uutisista mainittakoon etä agitreenit on sujuneet aika kivasti, ollaan harjoiteltu keppikulmia, irtoamista ja takaaleikkausta ja himppusen kontaktejakin. Uuden ryhmämme koutsit ovat kovasti kehuneet Nemiä näppäräksi ja nopeaksi koiraksi, kunhan saan sen vähän lisää hallintaan niin mulla on  käsissäni hieno kisakoira. Ihan kuin olisin kuullut tuon ennenkin?! Sitten vaan sitä hallintaa harjoittelemaan...

Lisäksi Nemi kävi fysioteraupeutilla (Mökö tuli mukaan hengailemaan) väänneltävänä ja käänneltävänä. Fyysisesti Nemi on kuulemma hyvässä kunnossa, ainoat jumit löytyivät ristiselän ja takaraajojen koukistajien alueelta, kuten aavistelinkin peitsauksen perusteella. Tuntuu jopa siltä, että nyt ravi löytyy helpommin, ilmeisesti vääntely vähän auttoi? Olin oikein ylpeä molemmista koirista ja fyssarikin kehui että onpa kivoja ja sosiaalisia vesikoiria molemmat. Ihanat!

Ai niin, onhan Mökö kaiken lisäksi kohdannut trimmerin ekaa kertaa! Klikkaa kuvaa niin näet loputkin.

Mökön suuri idoli, paras leikkikaveri ja välillä vähän tiukkakin isosisko on Nemi. Hihnassakin on kiva kävellä jos Nemi on mukana! No joo, mutta on meillä Nemin lisäksi muitakin karvaisia kavereita. Kuvaan pääsee tällä kertaa unikaveri Apina, jonka turkin tyyppi näyttäisi olevan sama kuin Möksyllä. Lisää kuvia näet klikkaamalla kuvaa.

Jos olette ikinä miettineet, mahtuuko noin nelikiloinen koiranpentu jenkkisängyn alle (maavaraa n.9,5cm), niin vastaus on, että kyllähän se mahtuu. Hirmu kiva. Mahtuu jopa itse ryömimään takaisinkin, mikä on itseasiassa vielä kivempi, koska se sänky painaa noin miljoona kiloa. Olin jopa ennakoinut, että eiköhän se itsensä sinne tunge, joten olin blokannut sängynalusen pingottamalla siihen laudan esteeksi. No joo, olisi pitänyt ilmeisesti pingottaa paremmin. Jätin siis imuroinnin ajaksi molemmat koirat makkariin portin taakse ja kun tulin päästämään ne pois, vain isompi oli paikalla. Apua. "Mökö!?!" Vastauksena tuhinaa ja rapinaa sängyn alta, ja hetken kuluttua haukotteleva ja venyttelevä koiranpentu. No, olivatpahan ainakin hiirenhiljaa portin takana...

Muuten ohjelmassa on tänään ollut sosiaalistamiskuvioita hammashoitolan, Mustin&Mirrin ja Etolan merkeissä. Kaikki vastaantulleet hurmattiin, ainoastaan koiranhajuisissa siviilivaatteissaan esiintynyt hammaslääkäri-Elisa oli vähän pelottava (no kai ny, se on hammaslääkäri JA sillä on terrieri kotona!) mutta kaninhäntäleikillä Elisakin voitti Möksypöksyn puolelleen. Naudanmahan ja punnituksen (toim.huom: 3,9 kg) lisäksi matkalta tarttui mukaan hieno ruskea lattiatyyny Etolasta Mökölle päiväunipatjaksi - tosin noin 15 sekunnin käyttökokeilun jälkeen päätin käsitellä sen Chew Stoppalla ennen syvällisempää tutustumista.

Iltapäivällä oli tarkoitus tutustua vielä Maijuun ja Hippiin, mutta Hippi on mahdollisesti sairastumassa, joten Mökö ottaa Hipiltä käytöstunteja vasta myöhemmin. Onneksi Aava-kultsu perheineen tulee käymään, joten Mökö tutustuu vielä paaaljon isompaan blondilikkaan kuin siskonsa Aura

Kuten kirjoitin, Nemin suhtautuminen pikkusiskoonsa oli alkuun kaikkea paitsi sisarellista. Enemmänkin Nemiä näytti ällöttävän ilma Mökön ympärilläkin, tai siis silloin jos se suvaisi edes huomata pienen inhotuksen läsnäoloa. Sitten pikkuhiljaa Nemi alkoi kiinnostua tulokkaasta, se haisteli Mököä, mutta vain kaukaa ja vain silloin jos Mökö varmasti teki jotain muuta eikä katsonut kohti. Mökö puolestaan tuntui ymmärtävän, että on kaikille osapuolille helpompaa jos ei edes yritä tutustua tuohon isoon mustaan mörrikkään.

Lopulta Nemi tuli siihen tulokseen, että koira se on, leikitään sitten. Muutaman Mökön pelästyneeseen kiljaisuun päättynyt rynnistys sai tilanteen takaisin asemasotaan, ja tyydyttiin katselemaan kaukaa, puolin ja toisin. Lopulta, kun kolmantena iltana pakkasimme laukut ja suunnistimme isälleni yökylään, tapahtui lopullinen lähentyminen painimatsin merkeissä. Videomateriaalin otto on toisesta sessiosta, jonka aluksi likat saivat jo matot rullalle ja parketti raikaa kynsien ja luiden ryskeestä... Mainittakoon vielä, että tämän jälkeen vanhempi yksilö lähti hieman jäähdyttelemään ulos kun otteet alkoivat muistuttaa vapaapainia body slammeineen ja lukotuksineen. Ei niin, että pikkuinen olisi tilanteesta kärsinyt, se päinvastoin yritti silmät kiiluen haukata vielä vähän mustaa turkkia suuhunsa, kun poistuimme lenkille Nemin kanssa...

Video siis kännykällä kuvattu pimeähkössä olohuoneessa, mutta kunhan fiilis välittyy

Nyt alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että homma alkaa selkenemään. Mökön luonteesta alkaa pikkuhiljaa paljastua "mökömäisyyksiä", jotka tekevät siitä ihan oman persoonansa ja samalla saavat sen tuntumaan enemmän Omalta Koiralta. Toki Nemi ja sen "nemimäisyys" on vielä paljon tutumpaa ja sitä lukee kuin avointa kirjaa Mököön verrattuna, mutta Mököhän on meillä ollutkin vasta pari päivää. Meillä on paljon aikaa tutustua.

Toistaiseksi ollaan tehty seuraavia juttuja:

-Mökö on harjoitellut "yksinoloa" Nemin kanssa sekä ihan ypöyksin. Hienosti on mennyt, oven takaa kuunnellen Mökön ääntä ei ole kuulunut ja aina ovelle vastaan on tassuttanut väsynyt ja haukotteleva pentu. Se mikä vähän huolestuttaa on, että vaikka Mökön ääntä ei ole kuulunut niin Nemin on... Se ei ole ikinä metelöinyt yksinollessaan, mutta ilmeisesti nyt on sen tottuma rutiini särkynyt. Lähtiessämme emme olekaan työpäivää poissa vaan lyhyempiä aikoja, ja kun Mökö vielä pääsee usein pissalle ja Nemi jää yksin sisään, sitä hermostuttaa ja se haukkuu alaoven äänelle. Kun tulin Mökön kanssa takaisin bussi/metro -reissultamme (siitä lisää myöhemmin), kuulin avoimen kylpyhuoneenikkunan kautta haukun ulos asti. Silloin - onneksi - naapurissa oli kylässä yksi snautseri, joka aina käydessään haukkuu rapussa juuri ovemme ulkopuolella. Ilmeisesti Nemi haukkui sille, koska kuulin sisäänpäästyäni snautserin haukun naapurista. Onneksi se ei asu tuossa vakituisesti!

- Lisäksi Mökö on tosiaan saanut lisää sosiaalistajavieraita ja Lauran ja Tinkan kanssa lähdimme bussilla ensin Herttoniemeen ja siitä vielä metrolla Kamppiin ja samaa reittiä takaisin. Aluksi Mököä vähän jännitti, mutta parin pysäkinvälin jälkeen se ahmi Lauran kananameja kuin vanha tekijä. Takaisintulomatkalla se simahti syliini eikä herännyt edes silloin, kun vaihdettiin metrosta bussiin. Hieno pieni kaupunkilaiskoira!

-Eilenillalla saatiin illallisvieraita, joilla oli mukanaan kaksi ihanaa cavaliertyttöä, Luna ja Meea. Aluksi Mökö vähän ujosteli, mutta illan edetessä rieha iski päälle ja Meea katsoi parhaimmaksi pysytellä sohvalla  pienen piraijan louskutellessa naskalihampaisia leukojaan lattiatasossa. Lunan kanssa hyvä painimatsi oli jo lähellä, mutta rohkeus petti viime hetkellä. Ensi kerralla sitten!

-Tänään päästiin sitten itse asiaan: agilitytreeneihin! Nemillä oli siis talvikauden toiset treenit Purinalla, teemana eteenlähetys. Sitä ollaan treenattu jonkun verran, mutta paljon on tehtävää vielä.. Irtoaminen on meille hankalaa, mutta koutsi sanoi myös, että sitten kun se oppii irtoamaan, se on NIIN nopea, että esim. kontaktien täytyy olla valtavan varmat, koska en tule ehtimään paikalle varmistelemaan. Mökö sai leikkitädikseen Mokon & Caban Marian, ja luonnollisesti valloitti hänet sen siliän tien, eikös näin? Aika kului paikkoja tutkaillen (Mökö mm. käveli muina pentuina ristikkojalkarallin päällä useaan kertaan!) ja nameja syöden. Lopulta tuli vähän kylmä, mutta onneksi syli oli lähellä. Treenien päätteeksi mentiin vielä Caban ja Mokon kanssa vähän nurmelle kirmaamaan, pojat olivat kovin ihastuneita kumpaankin tyttöön. Mökö väsähti kovin ja pääsi loppureissuksi emännän takin sisään pussieläimeksi nukkumaan. Käy se niinkin.

-Laitetaan tämä nyt vielä erikseen, vaikka oikeastaan liittyy ylläolevaan agilityreissuun. Olin ajatellut totuttaa Mökön autoilemaan suoraan takana Nemin kanssa, mutta kohtalo sanoi toisin. Joku herrasmies katsoi parhaaksi karauttaa oman ajokkinsa Juhanin takapuskuriin, ja nyt takaluukku on vääntynyt eikä mene kiinni. Siirryimme käyttämään vara-autoa ilman koiranmentävää takaluukkua ja nyt tytöt matkustivat siten, että Nemi on pelkääjän paikalla jalkatilassa ja Mökö etupenkillä turvavöissä. Odotin pientä kapinaa tai edes jotain, mutta Mökö vinkaisi kerran, sitten laski päänsä penkkiin ja nukkui koko matkan molempiin suuntiin sikeästi. Hienoa.

Lisää valokuvia on myös otettu, taidan tehdä niistä oman postauksensa, kun eivät ole ihan vielä käsitelty hovikuvaajamme toiveiden mukaisiksi.

No niin, kyllä se tästä. Ensimmäiset vieraat vastaaotettu (kiitos omalle isälleni sekä Annalle) ja ensimmäiset naapurit hurmattu. Oltu ihan ypöyksin kun Nemi pääsi ulos, ja käyty kylvyssäkin. Kaikkea Suurta ja Ihmeellistä. Ensimmäiset kuvatkin on otettu, isännän vastustuksesta huolimatta (eivät kuulemma ole tarpeeksi hyviä, huono valaistus yms) laitan ne tänne, toivottavasti kelpaa silti

 Huomaa nenän poikittaisviirut 

Lopuksi koko setin hauskin kuva. Nemin ilmeestä loistaa ilo ja riemu.. not! 

PS. Löysin keittiötä siivotessani laatikollisen korruptiolahjuksia, ja päätin lisätä panoksia: kaikki sosiaalistajavieraat saavat matkahammastahnan

Ensin mainittakoon, että kirjoitin piiiitkän sepustuksen, joka sittemmin katosi bittiavaruuteen.. Uusi versio on merkittävästi lyhyempi

Nyt se sitten on alkanut, pentuarki! Kotimatka meni hyvin, ekat 10 minuuttia Mökö itki ja vikat 1,5 tuntia nukkui. Kotiin päästyään ensin paikat tutkittiin tarkasti, sitten vähän jyrsittiin puruluuta. Parit pissat ulos ja sitten Mökö sammui kuin sattumalta omalle pedilleen. Yöllä se heräsi muutaman kerran vinkumaan, mutta sängynreunan yli roikkunut rapsutuskäsi riitti vaivuttamaan pennun takaisin unten maille. Aamulla Mökö heräsi hieman ennen kuutta, ja koska kello oli soimassa vasta 15 yli, päätin että siihen asti olen liikkumatta, pissatkoon paperille. Ja niinhän Mökö sitten tekikin.

Nyt Juhani on töissä ja tyttöjen aamu on alkanut parilla minuutin pituisella yksinoloharjoituksella, ensin niin, että saatoin Juhanin rappuun asti ja sitten muutaman kerran menin kylppäriin suljetun oven taakse kuuntelemaan. Muutaman vinkaisun kuulin, sitten hiljeni. Kai se yksinolo tästä sitten alkaa.

Ainoa pieni varjopuoli on Nemi-rassu. Se tuntuu kuvittelevan, että "jos en näe sitä, se katoaa lopulta". Yhden ainoa kerran Nemi murahti hieman, kun Mökö tuli liian lähelle sen ruokakuppia. Muuten Nemi välttelee pentua viimeiseen asti.. Toivotaan, että pikkuhiljaa tilanne muuttuu ja Nemi ymmärtää uuden kaverin tuomat mahdollisuudet.

 Mutta nyt kaikki sitten meille ihmettelemään uutta tulokasta! Ihmisten lisäksi kiltit ja terveet koirat kokoon ja näköön katsomatta ovat tervetulleita. Tarjoan kahvit, mutta pullat tuokaa itse, jos haluatte olla varmoja että jotain saatte

Eli otsikossahan se tärkein, eli nimi jota pihtasin kunnes "The Pentu" selvisi. Kyllähän se oli lähes varmaa jo muutamien viikkojen ajan, mutta lopulta eläinlääkärin tutkimus ja pentutesti sen varmistivat:

Tässä on Mökö!    (kaikki kuvat omistaa Taru Ruohonen / kennel Nadador)

Poseeraamisen lisäksi Mökö on mm. päässyt jo kylpyyn. Silloin taisi iskeä pieni mökötys.. Hahaa, ensimmäinen sanaleikki..

Mutta ennen kaikkea pieni pentumme on reipas ja vauhdikas pikku paketti, josta tulee tärkeä osa elämäämme jo ylihuomenna. Tervetuloa kotiin Mökö ja kiitos Nadadorin väelle!